lauantai 11. joulukuuta 2010

Joulukorttimaisemia

Luonto on sitten ihmeellinen! En jaksa olla hämmästelemättä alati vaihtuvia taivaan värisävyjä. Tuntuu, että ikinä se ei ole kahta kertaa näyttänyt aivan samanlaiselta. Usein tulee harmiteltua, ettei kokemaansa väri-iloittelua saa tallennettua täydellisenä mihinkään...


Yhtenä päivänä olin palailemassa iltapäivällä kotiin töistä. Olin jo lähes kotona ja  ajaessani taivastelin eteen avautuvaa kaunista taivasta. Aurinko paistoi, oli pakkasta ja puut valkeassa huurteessa. Muistin, että kamera on työlaukussani ja niinpä käänsin hetken mielijohteesta auton ratin kohti merelle vievää tietä.




Maisemat matkalla olivat aivan upeat, pari kertaa pysäytin auton tien sivuun ja räpsäytin muutaman kuvan. Ja sitten taas takaisin autoon ja etiäppäin.

                                    


Meren rannalla ei sitten näyttänytkään niin kauniilta, kun aurinko paistoi vähän väärästä suunnasta, joten jäi sieltä kuvat ottamatta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että joskus  matka voi olla jopa perillepääsyä parempi!

On kuitenkin aivan uskomaton tunne seurata, kuinka taivaaranta muutamassa minuutissa vaihtaa värisävyään aivan toiseksi, Nyt mentiin vaaleansini-valkoisen sävyn kaytta lilahtavaan, sitten  vaaleanpunaiseen ja sieltä sitten tummanpuhuvaan sävytettynä oranssilla..UPEETA! Ja tuntuu aivan ihmeelliseltä, kuinka hetki sitten valkeat huurrepuut muuttuvat hämärän hetkellä aivan toisennäköisiksi!



                                 

Kotipihaan päästyä oli oman pihan taivaanranta vielä sekin kaúnis. Pakkohan oli  pihastakin
yksi kuva räpsäästä perinteisestä latomaisemasta joulukuisena iltapäivänä. Ympärillä leijui täydellinen hiljaisuus...Voisiko kotipaikaltaan enempää toivoa? On se Suoami vaan kaunis paikka elellä!


Tällä kertaa nämä kuvat eivät oikeasti päätyneet joulukorteiksi, mutta joskus voisi tehdäkin joulukortiksi  jonkinlaisen kuvakollaasin...