perjantai 24. joulukuuta 2010

Kun joulu on...

Tänä vuonna pakkanen paukkuukin aattona tosissaan. Sanovat, että vuonna 1995 oli yhtä kylmä joulu, mutta ilmeisesti olen ollut sinä jouluna niin hurmoksessa, kun esikoinen on viettänyt ensimmäistä jouluaan, ettei pakkanen ole jääänyt mieliini...

Lapset kattelivat aamusella telkusta jouluohjelmia ja tappelivat aina välillä  - ilmeisesti pientä jännitystä ilmassa: ) Onneksi ovat nyt jo rauhoittuneet. Äsken syötiin tuhti jouluateria. Taas jaksaa muutaman tunnin tällä vatsalla: ´) Joulusaunassakin on jo käyty, parin tunnin päästä tupa on jo täynnä vieraita ja itse pukkikin lienee jo silloin paikalla.


Aamupäivällä kävimme miehen puoleisilla sukuhaudoilla sekä Kälviällä että Kokkolassa. Jännää, miten joka hautausmaalla on tietty omanlaisensa tunnelma.

Kälviällä


Kokkolassa


Kaunis perinne kuitenkin tuo kynttilöiden sytyttäminen. nykyään tietysti ongelmallista, kun niin monen haudat ovat kaukana asuinpaikoista. Tämän huomioiden kävin vanhempieni kanssa Lappajärven hautausmaalla jo viikko takaperin. Siellä oli lunta enemmän kuin koskaan muistoissani. Isoisäni sankarihauta oli täysin peittynyt lumeen... Onneksi löytyi pojan sinnikkään lumityön ansiosta...


Lappajärven hautausmaalla


Huomenna menemme poikien kanssa Evijärvelle yökyläilemään. Siellä aion käydä myös hautausmaalla. Silti jää vielä käymättä Isonjoen ja Merikarvian hautausmaat.  En osaa oikein hautausmaalla käydessäni sytyttää kynttilää siellä kaukana oleville omaisille niihin "muualle haudattujen  muistolle" tarkoitetuille kiville. Mieluummin sytytän kynttilän heille pihassani. Niin nytkin...


Hautausmaalta pois ajellessa piipahdimme vielä sisareni luona perinteisellä jouluglögillä. Siskon lapset ovat jo sen verran isoja, ettei pukkia heille ole tulossa. Sen sijaan kotiinpaluumatkalla meitä vastaan ajeli 3 joulupukkia. Aika huvittavan näköistä! Yhdestä nappasin kuvankin liikennevaloristeyksessä! Pukilla oli vähän hämillinen ilme...


                                                Nuorimmainen ei enää pukkiin usko, vaikka toisaalta vielä haluaisi. Heitteli takapenkiltä kirpeitä kysymyksiä, että mites sen nyt on vaihtanut autoa äskeisessä risteyksessä nähtyyn.... Perustelin, että tokihan pukinkin auto tällaisella pakkasella jäätyy ja on napannut jostain kadunvarrelta uuden: ) Totesin, että onneksi näytti lopulta löytäneen ison pakettiauton, niin mahtuu meidänkin kaikki lahjat sinne:/

Omat pukin varusteet on jo silitetty, isomman pojan kaveri tulee jo kolmatta vuotta peräkkäin meille pukiksi. Kiva antaa palkkio työstä  tuollaiselle miellyttävälle nuorelle miehelle, joka oikeasti tarvitsee (ja myös arvostaa) saamaansa  rahaa. Ennakkotietona, että pukkimme saapuu polkupyörällä ja sonnustautuu joulukuosiin autotallissamme: ))) Tässä sitä nyt odotellaan!