tiistai 23. joulukuuta 2014

Taivaan valkea ja jouluseimi

Tämän kertaiset kuvat tulevat viime lauantaina vietetystä koululaisten joulukirkosta. Olemme halunneet vaalia tätä perinteistä kirkkoa lukukauden lopussa. Siitä on tullut itsellekin jouluperinne- jopa niin, että kollegani, joka oli lomautettuna joulukirkkopäivänä,  kiisi paikalle ihan omasta tahdostaan. Ei kukaan voi kieltää kirkkoon tulemasta -ei edes työnantaja:)
 
Ymmärrän hyvin kollegaani, jouluinen tilaisuus kirkossa on itsellekin mahdollisuus rauhoittumiseen ja hiljentymiseen kaiken se jouluhysterian  ja - hälinän keskellä.
 
 
Minulle koulun  joulukirkko on joka kerta mieliinpainuva- jo siitä syystä, että yleensä toimin kanttorina. Niin tänä vuonnakin. Kotona tapaan soittaa  etukäteen tilaisuuden virret parin kertaan läpi. Mielestäni on yleisön kunnioittamista, että hoitaa tehtävänsä huolella ja hallitsee hommansa.  
 
Aamuyhdeksältä tämän kanttorin ääni ei ollut vielä aivan iskussa. Ajattelen niin, että kanttorin tehtävänä on myös johtaa laulua ja antaa kirkkokansalle rohkeutta laulaa. Itselle tutuimmissa virsissä on mahtavaa laulaa akustiikaltaan upeassa kirkossa. Mieleen palaa  aina ne lapsuuden kultaiset vuodet - hyvän kaverini isä oli kirkkoherra ja meidät pyydettiin  usein pikapikaa kirkkoon laulamaan  tai keräämään kolehtia tai mitä milloinkin... jos jonkinmoisiin tilaisuuksiin. Siksi varmaan en pelkää kirkossa musisointia, olen kasvanut siihen ja se tuntuu ihanalta...Oppilaille olen moneen kertaan sanonut että jokaiselle ihmiselle soisin kokemuksen kirkossa yksin laulamisesta...
 
 On jotensakin outoa istua  kirkon edessä  - näköalapaikalta näkee tilaisuuden niin toisin päin kuin kirkon penkeissä istuvat. Näkee myös yleisön ilmeet ja puuhastelut penkeissä:)
 
Pappi puhui kaunisti joulun lahjasta. Hän avasi kaksi pakettia joulusaarnassaan. Ensimmäinen sisälsi muistilapun JOH. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että...
 
Toisesta paketista kuoriutui joulupuhe. Oppilaille hän kertoi, että jouluna meitä käsketään  olemaan kilttejä, jotta saisimme lahjoja, mutta Taivaan Isä ottaa vastaan kaikki, ne ilkeätkin ja kiukuttelevat.  Lapset kuuntelivat tarkkaan -  olisipa päässyt lukemaan, millaisia ajatuksia pienissä ihmismielissä tämä puhe herätti...
 
Paketista löytyi myös pieni Jeesus-lapsi, joka kapaloitiin ja pantiin  seimeen nukkumaan. Pappi kertoi, että on joulu on Jeesuksen syntymäpäivä. Siksi sitä juhlimme.
 
 
 
 
Tilaisuuden lopuksi oppilaamme lauloivat upeasti joulujuhlassammekin esitetyn "Taivaan valkeat". Pappi totesi minulle tilaisuuden jälkeen, että hän hurmaantui niin laulusta, että meinasi sännätä hakemaa sakastista kännykkäkameraansa, jotta olisi saanut esityksen äänitettyä:)))
 
Liitin tähän laulun - tosin ennen kirkkoreissua jo nauhoitetun. Kaunis, Samuli Edelmanin levyltä löytyvä laulu...Sen myötä HYVÄÄ JOULUA!
 
 

2 kommenttia:

  1. Voi, hyviä muistoja on minullakin! Mulle joulunodotus alkoi pyhäinpäivänä, jolloin sinä ja minä oltiin kynttilätyttöinä muutaman kerran. Se oli hienoa. Ja kuten itsekin sanoit, siihen kasvettiin ja musisoiminen kirkossa ja muutenkin oli helppoa ja luonnollista. Ja kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsis, Marjukka!
      Mä muistan erityisesti sen kynttilätyttökerran, kun mun sytyttimessä oli liian pitkä sytytyslanka ja liekki roihusi hurjana.:) Ihania muistoja!

      Poista